Mini-retki Isonevalle
Kaupunkilaisen näkökulmasta on paljon syitä, miksi jättää retkeily niille, jotka sitä jo harrastavat. Siis kun menee luontoon siellä on punkkeja, hyttysiä, hirvikärpäsiä, susia, karhuja ja vaikka mitä muita otuksia, joiden nimiä tuskin kukaan edes tietää. Retkeillessä tulee kuuma, jalat on rakoilla ja niitä itikoita on suut ja silmät täynnä. Joutuu muuten myös kävelemään ihan hirveitä matkoja, että pääsee päämäärään. Päämäärään, missä ei ole mitään. Päämäärässä ei ole latauspistettä uusimalle iPhonelle. Puhelimen ruudullakin näkyy vain 3g ja yksi, parhaimmillaan kaksi tolppaa. Vessoja ei ole. Jos nyt sitten hätätapauksessa on pakko käydä puskassa, niin missään ei ole paperia puhumattakaan juoksevasta hanavedestä. Puskassa muuten kun vilauttaa peränsä, niin hyttysillä on juhlat, all you can eat buffet. Siitä ei viikonkaan saikulla parane. Kantaahan hyttyset vielä vaarallisia tautejakin.
Päämäärässä ei ole latauspistettä uusimalle iPhonelle. Puhelimen ruudullakin näkyy vain 3g ja yksi, parhaimmillaan kaksi tolppaa
Ei, ei se mene niin. Toki onhan se niin, että kun oikeasti hyttysille paljasta ihoa näyttää, niin siitä todennäköisesti saa kärsiä. Hyttyset ovat osa luontoa ja niiden seurasta tuskin kukaan nauttii. Luonnolle hyttyset, ampiaiset, mehiläiset ja muut lentävät ilkimykset ovat pakollinen paha. Luonto tarvitsee kiertokululleen ikäviä asioita. Ilman kukkia ja mehiläisiä meillä ei olisi mitään.
Luonto on hyttysten ja muiden lentävien pirulaisten koti. Me olemme niiden vieraina ja talossa ollaan talon tavalla. Olemme vieläpä etuoikeutettuja, kun saamme nauttia tästä vieraanvaraisuudesta. Suomessa luonto kuuluu meille kaikille.
Jos haluat, että sinusta lähtee luonto pois, niin pysy poissa luonnosta.
– Juha Hurme
Helposti lähestyttävä Isonevan suoalue
Isonevan suoalue on helposti saavutettavissa. Lähellä Pomarkkua päätien varressa sijaitsee parkkipaikka, josta löytyy hyvät opasteet Isonevalle. Ilman opasteitakin suolle löytäisi, mutta tämäkin osa on asiallisesti hoidettu. Matkaa tieltä ensimmäiseen suokosketukseen on vain muutama sata metriä. Pitkospuureitti alkaa siis välittömästi.
Oma reissumme kohdistui Isonevan lintutornille. Pitkospuut Isonevalla ovat erittäin hyväkuntoiset. Matkalla lintutornille vain yhdessä kohtaa ”kakkosnelonen” sojotti hieman. Hyvin pieni haitta, sillä alle kaksivuotias taaperokin ylitti kohdan ongelmitta. Kehut saa siis Pomarkun kunta. Erittäin hyvin hoidettu ja helposti lähestyttävä suojelualue. Samalla alueella oli muitakin mielenkiintoisia paikkoja. Tien toisella puolella alkoi jonkun näköinen eräreitti, jonka varrella oli laavuja ja muita pysähdyspaikkoja. Retkelle.com tulee tulevaisuudessa tämän reitin tutkimaan.
Kesää odotellessa.
Isoneva itsessään on suoraan sanottuna aika karu paikka. Puolivälissä matkalla lintutornille suo näyttää puuttomalta, kutsumattomalta ja kuolleelta paikalta. Ajankohtamme retkelle oli kuitenkin loppu kevät. Luonto ei vieläkään oikein ollut herännyt. Isonevan suoalue on kukkaan puhjetessaan varmasti upea näky.
Kihokit ovat Isonevan nähtävyys. Kihokki on suomen soilla viihtyvä lihansyöjäkasvi, joka saa tarvitsemiaan typpiyhdisteitä hyönteisistä. Valitettavasti emme reissullamme nähneet yhtään kihokkia, koska kasvin kukinta aika on kesä–heinäkuussa. Hämmentävät lihansyöjäkasvit jäävät odottamaan löytäjäänsä.
Levähdys lintutornilla
Isonevan lintutorni on vanha, mutta hyväkuntoinen. Lintutornin juureen on rakennettu mukava tasanne, jossa oli mukava taas kokata retkikeittimellä sapuskat. Alueella ei saa tehdä avotulta ja siitä löytyy kiellot parkkipaikalla.
Lähellä lintutornia on muuten kalasääsken pesä, jossa näytti olevan jonkinmoista menoa. Myös kurki pariskunta liiteli saapuessamme taivaalla. Kiikarit kannattaa siis varata mukaan, sillä kesän edetessä linnustoa on varmasti runsaasti.
Mitenkäs ne muut eläimet? Emme nähneet yhtään punkkia, hyttystä, hirvikärpästä, sutta tai karhua. Hyttysten suhteen suolla on varmaan otollinen paikka lisääntyä kosteuden takia. Tosin, kun nyt vuonna 2017 on ollut niin kylmä kevät, hyttyset eivät ole vielä kävijää kiusaamassa.
Lapsiperheen valinta
Isoneva on lapsille hyvä antaa ensimmäinen kosketus luontoon. Helppo saavutettavuus, kaupungista ja normaalista metsästä eroavat maisemat tekevät Isonevasta loistavan retkikohteen. Ensimmäiset retket antavat lapselle ymmärryksen, että on muutakin kuin omat lähikulmat. Isonevan hyvin hoidetut pitkospuut ovat helppoa käveltävää sylihimoiselle kaksivuotiaalle vaikkakin matka lintutornille on noin parivuotiaalle liian pitkä. Lapsen kannattaa kuitenkin antaa kävellä mahdollisimman paljon. Välillä syliin ja sitten taas tarkkaavaisena haparoivan taaperon perässä. Kumisaappaitakaan reissulla ei tarvita, sillä jos harha askeleita ei tule niin pieni kuin suurikin reissaaja pysyy kuivana.
Retkenä siis Isoneva ei ole vaativa ja voidaankin puhua ”lälläri” eräreissusta. On kuitenkin helpompi pikkuhiljaa lisätä reissujen vaativuutta. Ensin kannattaa opettaa lapsi kulkemaan itse. Päälle kymmenen kiloinen lapsi tuntuu varsin painavalta lyhyelläkin reissulla. Pienet omat kävely hetket helpottavat kummasti kantajan taakkaa ja niihin lasta kannattaa kannustaa.
Katso lisää:
