The Dakota Fire Hole – Stealth Fire

Piilonuotio

Näin teet luonnossa piilonuotion. Todella käyttökelpoinen tekniikka tuulisen päivän varalta. Kannattaa kokeilla!

Pussipastaa ja muumikeksejä – kaupunkilaisen retkieväät

Sunnuntai retki

Nyt kun ilma on lämmennyt, kevätaurinko sulattanut lumet ja linnunlaulu ilostuttaa mieltä, paras tapa viettää sunnuntaita on lähteä perheen kanssa metsään retkelle. Viime sunnuntaina aamiaispöydässä aloimme suunnitella päivän retkikohdetta sekä retkieväitä ja päätimme, että lähdetään matkaan iltapäivällä, kun taapero on saanut päiväunensa nukuttua.

Yllättäen pääsimme lähtemään retkelle aikataulussa, mikä on hyvin harvinaista meidän perheessä. Haimme tällä kertaa myös poikamme mummun mukaan ja suuntasimme kauppaan ostamaan evästä. Kotoa oli jo pakattu reppuun mukaan tarvikkeet kahvin ja veden keittämistä varten. Retkikohteeksi olimme valinneet Huidan Keitaan Honkajoella, missä olimme jo käyneetkin aika tasan vuosi takaisinpäin. Matkalla suunnitelmat kuitenkin muuttuivat ja päätimme, että tehdäänkin ihan perus metsäretki johonkin mukavan näköiseen kohtaan. Jossakin päin Merikarviaa sitten pysäytimme auton tien laitaan ja lähdimme tarpomaan metsään.

Metsägrilli

Maasto oli hieman vaikeakulkuista isojen kivien vuoksi, mutta yllättäen jopa 2,5-vuotias poikamme paineli reippaasti menemään esteistä huolimatta. Aika pian päätimme kuitenkin pysähtyä, kun löytyi mukavan tasainen kohta pienen ”mäen” päältä. Teimme nuotiopaikan tasaiselle kivelle, keräsimme risuja ja sytytimme tulen lähinnä tunnelman vuoksi. Veden keittämistä varten matkassa oli mukana pieni kaasukäyttöinen retkikeitin.

Kun yrittää keksiä retkieväitä lisää vain kuuma vesi -tyylillä, ovat vaihtoehdot aika vähissä. Meidän eväitä katsellessa joku kunnon erämies olisi varmasti kääntynyt haudassaan. Kaupasta mukaamme oli nimittäin tarttunut snack pot -mallista pastaa, jossa kuuma vesi kaadetaan purkkiin ja annetaan tekeytyä hetki. Nälkäiselle porukalle kuitenkin maistui ja olivatpa ainakin kevyttä kannettavaa. Jälkiruuaksi nautiskelimme itse keitettyä pannukahvia muumikeksien kera. Sitten olikin jäljellä enää jälkien siivoaminen, nuotion sammuttaminen ja kävely takaisin autolle.

Retkeilyä kaupunkilaisittain

Kaiken kaikkiaan päivän miniretki oli todella mukava ja onnistunut. Retkeilyssä hienoa on se, että jokainen voi toteuttaa sitä omilla ehdoillaan ja tehdä siitä omannäköistään. Ei ole oikeaa tai väärää tapaa nauttia luonnosta. Kaupungissa asuvalle lapsiperheelle jo tällainen pieni ruokailuhetki luonnossa piristää mieltä ja antaa mahdollisuuden nauttia hiljaisuudesta ja puhtaasta ilmasta. Ja kaikkein hienointa on ehkä huomata se, kuinka paljon se pieni lapsikin nauttii siitä!

-Milla

Kevään ensimmäinen retki. Huh huh, ensi kerralla pulkka mukaan

Reissu tehtiin kun lunta oli vielä runsaasti

Makkaranpaistoa ja pillimehua

Aurinko paistaa kovin kutsuvasti ulkona. On viimeiset hetket mennä nauttimaan lumipeitteestä ennen kuin se muuttuu kuraksi. Metsään ei tosin ilman kunnon lumikenkiä tai suksia kannata mennä, sillä hanki ei kanna ja taivallus on vähintäänkin uuvuttavaa.

Menetteleehän se, jos lähtee yksin metsään taivaltamaan. Ei tarvitse välittää mistään muusta kuin omasta etenemisestä. Kun sitten siltä tuntuu, niin ottaa sytykepuut repusta ja pistää nuotion pystyyn. Siinähän fiilistelee jo hyvän aikaa. Makkara naamaan ja matka jatkuu.

Perheellisellä on aina mukana muitakin kuin hän itse. Teoriassahan makkaranpaisto itse kyhätyssä nuotiossa on ihan mahdottoman romanttinen ajatus. Siinähän koko perhe nauttii auringosta ja nautiskelee makkarat sinapilla. Kun homma on ohi, niin ei muuta kuin autoon ja kotiin saunaa lämmittämään.

Valmistelu

Kun perheellinen lähtee retkelle, täytyy miettiä asia jos toinenkin. Ei riitä, että on retkikeitin ja makkarat mukana. Retkelle lähtö lasten tai lapsen kanssa vaatii pari muuttujaa. Tässä kohtaa isän ja äidin tiimityö on kullanarvoista. Meillä isä hoitaa itse retkellä tarvittavien tavaroiden haalimisen ja äiti hoitaa kaikki, mitä lapsi reissulleen tarvitsee. Kaikki tarvittava tarkastetaan vielä ennen rinkkaan pakkaamista. Vettä, sytykepuut, keitin, pannu, makkarat, sinappi, vaipat, villasukat, vaihtovaatteet, trippi(palkinto), keksiä, kahvia jne.

Lista on pitkä. Tarkistaminen on tärkein osuus. Se, että pannu tai vesi on kaiken hälinän keskellä unohtunut kotiin, on perille päästyä aika lohduton tilanne. Siinä alkaa vanhempikin tirauttamaan kyyneltä, kun reissu on pilalla. Kannattaa siis tarkastaa, että varsinkin lapselle luvatut asiat on mukana. Se luvattu trippi, josta lapsi koko matkan höpisee, on löydyttävä sieltä repusta. Muuten ei todellakaan hyvä heilu.

Minne sitten mennään?

Paikka tietysti kannattaa jo selvittää valmiiksi. Tosin liika valmistelu vie seikkailun tuntua retkestä. Jos kohteena on laavu tai nuotiopaikka, tulipa vastaan kätevä palvelu laavu.org.

Laavu.orgista löytyi ainakin Porin suunnalta muutama laavu. Valitsinkin lähialueelta bingo tyyppisesti yhden laavun kohteeksi. Pakkasimme auton ja lähdimme kohti Ahlaista.

Itkua ja naurua

Retkikohteestamme löytyi kätevästi vierestä P-paikka.  Jätimme auton parkkiin, kamat ja lapsi kantoon ja seikkailuun.

Hyvin nopeasti selviää, että kävelykykyinen lapsi ei jostain kumman syystä osaakaan enää kävellä. Matka on vasta alussa ja lapsi on kontillaan polulla. Itkupotkuraivari huuto täyttää metsän. Sudet ja karhut ainakin tietävät nyt, että olemme astuneet heidän kotiinsa.

Taivallamme suunniteltua lyhyemmän matkan. Teemme nuotiopaikkamme kiven päälle polun haaraan. Nyt kun koko perhe on tarkastelemassa syhtäämistä, itku ja kiukuttelu laantuu. Metsän täyttävät uudet äänet ”trippi trippi”.

Paistamme makkarat, ja yllättäen jälleen kerran, se on hyvää. Syrjäinen sijainti ja nuotio ilmeisesti maustaa keskinkertaisen eineksen herkulliseksi. Arkena moinen ”lihapökkelö” ei maistuisi niin hyvältä.

Odotetuin osa, kahvi, oli seuraavaksi. Lapsen kahvihetkeen kuuluu tietysti se kauan himoittu trippi. Trippi imaistaan vatsaan nopeammin kuin kahvi on kaadettu kahteen kuppiin. Onneksi on keksiä ja pääsiäiseltä jääneitä suklaapatukoita.

Mukava reissu

Vaikka retkelle mennään itkun ja potkun saattelemana, niin mennessä kuin tullessakin, on se vain silti sen arvoista. Mahtavaa aikaa perheen kanssa. Ikimuistoisia yksinkertaisia retkiä, joita lapset alkavat kyselemään.

Reissut on muutakin kuin trippi ja makkara. Retket ovat irtautumista arjesta. Metsän keskellä makkaranpaisto ja kahvin hörppiminen on terapeuttista.

Niin ja se pulkka. Jos meillä olisi ollut pulkka mukana, itkupotkuraivareilta olisi ehkä vältytty. Pikkumies olisi tyytyväisenä tullut pulkassa perässä ja olisimme voineet tehdä hieman pidemmän reissun. Nyt reissu jäi hieman tyngäksi, mutta se oli sitäkin mukavampi. Poika kertoo edelleen tuulimyllyistä, jotka kaukaisuudessa siinsivät, ruosta, jonka paikan päällä keitimme sekä tripistä.

Retkeily on aina vaivan arvoista.

Mini-retki Isonevan soidensuojelualueelle.

Mini-retki Isonevalle

Kaupunkilaisen näkökulmasta on paljon syitä, miksi jättää retkeily niille, jotka sitä jo harrastavat. Siis kun menee luontoon siellä on punkkeja, hyttysiä, hirvikärpäsiä, susia, karhuja ja vaikka mitä muita otuksia, joiden nimiä tuskin kukaan edes tietää. Retkeillessä tulee kuuma, jalat on rakoilla ja niitä itikoita on suut ja silmät täynnä. Joutuu muuten myös kävelemään ihan hirveitä matkoja, että pääsee päämäärään. Päämäärään, missä ei ole mitään. Päämäärässä ei ole latauspistettä uusimalle iPhonelle. Puhelimen ruudullakin näkyy vain 3g ja yksi, parhaimmillaan kaksi tolppaa. Vessoja ei ole. Jos nyt sitten hätätapauksessa on pakko käydä puskassa, niin missään ei ole paperia puhumattakaan juoksevasta hanavedestä. Puskassa muuten kun vilauttaa peränsä, niin hyttysillä on juhlat, all you can eat buffet. Siitä ei viikonkaan saikulla parane. Kantaahan hyttyset vielä vaarallisia tautejakin.

Päämäärässä ei ole latauspistettä uusimalle iPhonelle. Puhelimen ruudullakin näkyy vain 3g ja yksi, parhaimmillaan kaksi tolppaa

Ei, ei se mene niin. Toki onhan se niin, että kun oikeasti hyttysille paljasta ihoa näyttää, niin siitä todennäköisesti saa kärsiä. Hyttyset ovat osa luontoa ja niiden seurasta tuskin kukaan nauttii. Luonnolle hyttyset, ampiaiset, mehiläiset ja muut lentävät ilkimykset ovat pakollinen paha. Luonto tarvitsee kiertokululleen ikäviä asioita. Ilman kukkia ja mehiläisiä meillä ei olisi mitään.

Luonto on hyttysten ja muiden lentävien pirulaisten koti. Me olemme niiden vieraina ja talossa ollaan talon tavalla. Olemme vieläpä etuoikeutettuja, kun saamme nauttia tästä vieraanvaraisuudesta. Suomessa luonto kuuluu meille kaikille.

Jos haluat, että sinusta lähtee luonto pois, niin pysy poissa luonnosta.
– Juha Hurme

Helposti lähestyttävä Isonevan suoalue

Isonevan suoalue on helposti saavutettavissa. Lähellä Pomarkkua päätien varressa sijaitsee parkkipaikka, josta löytyy hyvät opasteet Isonevalle. Ilman opasteitakin suolle löytäisi, mutta tämäkin osa on asiallisesti hoidettu. Matkaa tieltä ensimmäiseen suokosketukseen on vain muutama sata metriä. Pitkospuureitti alkaa siis välittömästi.

Oma reissumme kohdistui Isonevan lintutornille. Pitkospuut Isonevalla ovat erittäin hyväkuntoiset. Matkalla lintutornille vain yhdessä kohtaa ”kakkosnelonen” sojotti hieman. Hyvin pieni haitta, sillä alle kaksivuotias taaperokin ylitti kohdan ongelmitta. Kehut saa siis Pomarkun kunta. Erittäin hyvin hoidettu ja helposti lähestyttävä suojelualue. Samalla alueella oli muitakin mielenkiintoisia paikkoja. Tien toisella puolella alkoi jonkun näköinen eräreitti, jonka varrella oli laavuja ja muita pysähdyspaikkoja. Retkelle.com tulee tulevaisuudessa tämän reitin tutkimaan.

Retkitarina Isoneva | Retkelle.com

Kesää odotellessa.

Isoneva itsessään on suoraan sanottuna aika karu paikka. Puolivälissä matkalla lintutornille suo näyttää puuttomalta, kutsumattomalta ja kuolleelta paikalta. Ajankohtamme retkelle oli kuitenkin loppu kevät. Luonto ei vieläkään oikein ollut herännyt. Isonevan suoalue on kukkaan puhjetessaan varmasti upea näky.

Kihokit ovat Isonevan nähtävyys. Kihokki on suomen soilla viihtyvä lihansyöjäkasvi, joka saa tarvitsemiaan typpiyhdisteitä hyönteisistä. Valitettavasti emme reissullamme nähneet yhtään kihokkia, koska kasvin kukinta aika on kesä–heinäkuussa. Hämmentävät lihansyöjäkasvit jäävät odottamaan löytäjäänsä.

Retkitarina Isoneva | Retkelle.com

Levähdys lintutornilla

Isonevan lintutorni on vanha, mutta hyväkuntoinen. Lintutornin juureen on rakennettu mukava tasanne, jossa oli mukava taas kokata retkikeittimellä sapuskat. Alueella ei saa tehdä avotulta ja siitä löytyy kiellot parkkipaikalla.
Lähellä lintutornia on muuten kalasääsken pesä, jossa näytti olevan jonkinmoista menoa. Myös kurki pariskunta liiteli saapuessamme taivaalla. Kiikarit kannattaa siis varata mukaan, sillä kesän edetessä linnustoa on varmasti runsaasti.

Mitenkäs ne muut eläimet? Emme nähneet yhtään punkkia, hyttystä, hirvikärpästä, sutta tai karhua. Hyttysten suhteen suolla on varmaan otollinen paikka lisääntyä kosteuden takia. Tosin, kun nyt vuonna 2017 on ollut niin kylmä kevät, hyttyset eivät ole vielä kävijää kiusaamassa.

Lapsiperheen valinta

Isoneva on lapsille hyvä antaa ensimmäinen kosketus luontoon. Helppo saavutettavuus, kaupungista ja normaalista metsästä eroavat maisemat tekevät Isonevasta loistavan retkikohteen. Ensimmäiset retket antavat lapselle ymmärryksen, että on muutakin kuin omat lähikulmat. Isonevan hyvin hoidetut pitkospuut ovat helppoa käveltävää sylihimoiselle kaksivuotiaalle vaikkakin matka lintutornille on noin parivuotiaalle liian pitkä. Lapsen kannattaa kuitenkin antaa kävellä mahdollisimman paljon. Välillä syliin ja sitten taas tarkkaavaisena haparoivan taaperon perässä. Kumisaappaitakaan reissulla ei tarvita, sillä jos harha askeleita ei tule niin pieni kuin suurikin reissaaja pysyy kuivana.

Retkenä siis Isoneva ei ole vaativa ja voidaankin puhua ”lälläri” eräreissusta. On kuitenkin helpompi pikkuhiljaa lisätä reissujen vaativuutta. Ensin kannattaa opettaa lapsi kulkemaan itse. Päälle kymmenen kiloinen lapsi tuntuu varsin painavalta lyhyelläkin reissulla. Pienet omat kävely hetket helpottavat kummasti kantajan taakkaa ja niihin lasta kannattaa kannustaa.

Katso lisää:

https://g.co/kgs/t82Kem