Reissu tehtiin kun lunta oli vielä runsaasti
Makkaranpaistoa ja pillimehua
Aurinko paistaa kovin kutsuvasti ulkona. On viimeiset hetket mennä nauttimaan lumipeitteestä ennen kuin se muuttuu kuraksi. Metsään ei tosin ilman kunnon lumikenkiä tai suksia kannata mennä, sillä hanki ei kanna ja taivallus on vähintäänkin uuvuttavaa.
Menetteleehän se, jos lähtee yksin metsään taivaltamaan. Ei tarvitse välittää mistään muusta kuin omasta etenemisestä. Kun sitten siltä tuntuu, niin ottaa sytykepuut repusta ja pistää nuotion pystyyn. Siinähän fiilistelee jo hyvän aikaa. Makkara naamaan ja matka jatkuu.
Perheellisellä on aina mukana muitakin kuin hän itse. Teoriassahan makkaranpaisto itse kyhätyssä nuotiossa on ihan mahdottoman romanttinen ajatus. Siinähän koko perhe nauttii auringosta ja nautiskelee makkarat sinapilla. Kun homma on ohi, niin ei muuta kuin autoon ja kotiin saunaa lämmittämään.
Valmistelu
Kun perheellinen lähtee retkelle, täytyy miettiä asia jos toinenkin. Ei riitä, että on retkikeitin ja makkarat mukana. Retkelle lähtö lasten tai lapsen kanssa vaatii pari muuttujaa. Tässä kohtaa isän ja äidin tiimityö on kullanarvoista. Meillä isä hoitaa itse retkellä tarvittavien tavaroiden haalimisen ja äiti hoitaa kaikki, mitä lapsi reissulleen tarvitsee. Kaikki tarvittava tarkastetaan vielä ennen rinkkaan pakkaamista. Vettä, sytykepuut, keitin, pannu, makkarat, sinappi, vaipat, villasukat, vaihtovaatteet, trippi(palkinto), keksiä, kahvia jne.
Lista on pitkä. Tarkistaminen on tärkein osuus. Se, että pannu tai vesi on kaiken hälinän keskellä unohtunut kotiin, on perille päästyä aika lohduton tilanne. Siinä alkaa vanhempikin tirauttamaan kyyneltä, kun reissu on pilalla. Kannattaa siis tarkastaa, että varsinkin lapselle luvatut asiat on mukana. Se luvattu trippi, josta lapsi koko matkan höpisee, on löydyttävä sieltä repusta. Muuten ei todellakaan hyvä heilu.
Minne sitten mennään?
Paikka tietysti kannattaa jo selvittää valmiiksi. Tosin liika valmistelu vie seikkailun tuntua retkestä. Jos kohteena on laavu tai nuotiopaikka, tulipa vastaan kätevä palvelu laavu.org.
Laavu.orgista löytyi ainakin Porin suunnalta muutama laavu. Valitsinkin lähialueelta bingo tyyppisesti yhden laavun kohteeksi. Pakkasimme auton ja lähdimme kohti Ahlaista.
Itkua ja naurua
Retkikohteestamme löytyi kätevästi vierestä P-paikka. Jätimme auton parkkiin, kamat ja lapsi kantoon ja seikkailuun.
Hyvin nopeasti selviää, että kävelykykyinen lapsi ei jostain kumman syystä osaakaan enää kävellä. Matka on vasta alussa ja lapsi on kontillaan polulla. Itkupotkuraivari huuto täyttää metsän. Sudet ja karhut ainakin tietävät nyt, että olemme astuneet heidän kotiinsa.
Taivallamme suunniteltua lyhyemmän matkan. Teemme nuotiopaikkamme kiven päälle polun haaraan. Nyt kun koko perhe on tarkastelemassa syhtäämistä, itku ja kiukuttelu laantuu. Metsän täyttävät uudet äänet ”trippi trippi”.
Paistamme makkarat, ja yllättäen jälleen kerran, se on hyvää. Syrjäinen sijainti ja nuotio ilmeisesti maustaa keskinkertaisen eineksen herkulliseksi. Arkena moinen ”lihapökkelö” ei maistuisi niin hyvältä.
Odotetuin osa, kahvi, oli seuraavaksi. Lapsen kahvihetkeen kuuluu tietysti se kauan himoittu trippi. Trippi imaistaan vatsaan nopeammin kuin kahvi on kaadettu kahteen kuppiin. Onneksi on keksiä ja pääsiäiseltä jääneitä suklaapatukoita.
Mukava reissu
Vaikka retkelle mennään itkun ja potkun saattelemana, niin mennessä kuin tullessakin, on se vain silti sen arvoista. Mahtavaa aikaa perheen kanssa. Ikimuistoisia yksinkertaisia retkiä, joita lapset alkavat kyselemään.
Reissut on muutakin kuin trippi ja makkara. Retket ovat irtautumista arjesta. Metsän keskellä makkaranpaisto ja kahvin hörppiminen on terapeuttista.
Niin ja se pulkka. Jos meillä olisi ollut pulkka mukana, itkupotkuraivareilta olisi ehkä vältytty. Pikkumies olisi tyytyväisenä tullut pulkassa perässä ja olisimme voineet tehdä hieman pidemmän reissun. Nyt reissu jäi hieman tyngäksi, mutta se oli sitäkin mukavampi. Poika kertoo edelleen tuulimyllyistä, jotka kaukaisuudessa siinsivät, ruosta, jonka paikan päällä keitimme sekä tripistä.
Retkeily on aina vaivan arvoista.
